Olen kulkenut tässä elämässä yli 50 vuotta ja asun Marttilassa. Jo pienenä huomasin näkeväni enneunia ja vain "tietäväni" asioita ennalta. Monet erilaiset työpaikat ovat matkan varrella tulleet tutuksi. Esim. tehdastyö, ravintola-ala sekä myynti ja markkinointi. Vuonna -98 valmistuin kosmetologiksi/hierojaksi ja muiden töiden ohella olen tehnyt myös niitä.

Vuosi 2008 oli minun elämässäni muutosten vuosi. Rakas isoäitini kuoli ja paras ystäväni teki itsemurhan ja avioerokin laitettiin vireille. Alkoi vimmattu itsensä etsiminen. Miksi olen täällä, miksi joku muu ei ole, mikä on elämäntehtäväni, kuka todella olen, mihin suuntaan pitäisi mennä, onko tässä mitään järkeä ??? Tuntui, että aivoparkani eivät saaneet hetkenkään rauhaa kysymyksiltä. Niin varmaan ajatteli Taivaan Isäkin, kun monet kerrat nostin kasvot ylös ja kysyin ja kysyin vastauksia eri kysymyksiin. Onneksi kaikella on oma paikkansa ja aikansa, niin myös vastauksien saamisella. Kaikkein ihaninta on, että niitä vastauksia myös saa, kun rohkeasti kysyy.

Olin ottanut Nice Day -messuilta esitteen enkelihoidosta ja varasin ajan itselleni. Kävin 5 kertaa hoidossa, ja tunsin miten minua autettiin eteenpäin. Aloin kysyä hoitajaltani hänen koulutuksestaan ja hän kertoi, ettei sellaista enää ole, eikä hän tiennyt neuvoa vastaavaa paikkaa. Tiesin vain sen, että tätä haluan tehdä. Haluan auttaa ihmisiä. Olla parantaja. Se oli sydämeni toive, ja niillähän on tapana toteutua.

 Siitä noin viikon kuluttua menin erääseen kahvilaan ja istuin pöytään, jossa oli Ilta-Sanomat. Avasin sen ja kappas, siellä oli kahden sivun juttu energiaparantamisesta. Soitin saman tien ja ilmoittauduin seuraavalle kurssille.

 Siitäpä riemu alkoi. Ensimmäisenä päivänä ajattelin, että ei tämä kyllä ole minun paikkani. En edes tiennyt mitä meditoiminen on, miksi pitää hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos ja puhkua kuin höyryveturi. Omituisia sanojakin kaikki muut puhuivat: chakra, prana, henkioppaat, energiat jne. Kyllä siinä oli sulattelemista. Siitä alkoi minun matkani henkisellä polulla, joka jatkuu joka ainoa päivä. Nyt jo sentään ymmärrän kyseiset sanat, ja onpa niitä tullut aika liuta lisääkin opittua.

Kaikkein tärkein oppiläksyni on ollut itsensä rakastaminen. Se on kyllä joskus niin vaikeaa, mutta sieltä kaikki lähtee, omasta sisimmästä. Kun uskaltaa sukeltaa oman sielunsa syvyyksiin ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, niin pystyy antamaan rakkautta muille ja myöskin vastaanottamaan sitä. Rakkaat lapseni ovat myös mitä mahtavimpia opettajia. Kyllä joskus tässä arjen huiskeessa henkiset opit ovat koetuksella. Mutta niinhän se on, että me olemme tulleet tänne henkinä opettelemaan ihmisen tunteita ja elämää eikä ihmisenä opettelemaan henkenä oloa. Jalat tiukasti maassa arjen askareissa ja sydän ja sielu korkealla pilvissä, niin pysyy tasapaino.

Rakkautta, iloa ja valoa tähän hetkeen Sinulle